sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Suur-Saimaan ympäriajo 2015

Eero Juhani Pietikäinen Mikkelin Mobilisteista Mäntyharjulta ajaa tänä vuonna nolla-autoa, joka on Rolls-Royce Corniche Cabriolet vm. 2000.


23. Suur-Saimaan Ympäriajot  27.-28.6.2015. Ajo on tarkoitettu museoajoneuvoille sekä muille museoajoneuvoikäisille (valmistusvuosi -84 tai sitä aiempi), entisöidyille tai hyvässä alkuperäiskunnossa oleville autoille ja m-pyörille.


Rolls-Royce Corniche Cabriolet  2000

HUOM: Alla olevia Englanninkielisiä tekstejä käännän. Jos/kun minulla on siihen aikaa.


REO 4 D Sedan Wolverine 1928 - Paavo Rämö & Riitta Paavola

REO (Motor Car Company) oli yhdysvaltalainen, Michiganista lähtöisin ollut henkilö- ja kuorma-autoja valmistanut yritys, jonka R. E. Olds perusti vuonna 1904. Ensimmäinen Reo valmistui 1905 ja vuoteen 1907 mennessä Reo oli Amerikan neljän suurimman autonvalmistajan joukossa.

Yrityksen perusti Ransom Eli Olds (1864 - 1950), joka oli ollut myös yhtenä perustajana ja osakkaana Oldsmobile-autotehtaassa. REO oli vuonna 1897 perustettu nimellä R. E. Olds Motor Car Company, mutta Oldsin aiemman yrityksen Olds Motor Worksin uusi omistaja ei hyväksynyt nimen käyttöä. Olds Motor Works muutti myöhemmin nimensä valmistamansa automerkin mukaan Oldsmobileksi. Olds oli myös edelläkävijä autojen sarjavalmistuksessa ennen Fordia.


REO 4 D Sedan Wolverine 1928 - Paavo Rämö & Riitta Paavola

Suomeen ensimmäiset kolme Reo-merkkistä autoa malliltaan Reo Runabout toi turkulainen Osakeyhtiö Axel Wiklundin Ab Koneosasto. Reot tulivat Turkuun Astraea-laivalla 14. kesäkuuta 1906. Åbo Underrättelser kertoi autojen saapumisesta toistamiseen 6. heinäkuuta 1906. Tuolloin kerrottiin turkulaisen insinöörin Carl Andréen kunnostavan autot ajokuntoon. Reot myytiin Helsinkiin (Erik Estlander), Viipuriin (Oskar Wahlberg) ja Loviisaan (Otto Kiljander), yksi kuhunkin kaupunkiin.Muita Reo-autojen maahantuojia on ollut tämän jälkeen myös turkulainen Pohjoismainen Autotuonti Oy sekä vuodesta 1929 helsinkiläinen Nikolajeff Oy.





Volkswagen T1 Sonderbus 1965
  T1 (1949–1967) "Junakeula" "Hippibussi"

Volkswagen Transporter on Volkswagenin valmistama pakettiauto. Sen ensimmäinen sukupolvi (T1) esiteltiin vuonna 1949. Siitä käytettiin nimeä Typ 2, koska Volkswagenin ensimmäinen malli "Kupla" oli nimeltään Typ 1.

Vuonna 1947 hahmoteltu Typ 2 oli aikanaan poikkeuksellinen. Sen tuulitunnelissa muotoiltu kori oli virtaviivainen ja moderni. Sen tilankäyttö oli tehokasta eikä sen käytös kuormattuna juuri muuttunut, koska tavaratila oli sijoitettu keskelle autoa.

Akselit sekä auton perässä sijaitseva 1,2 litrainen ilmajäähdytteinen bensiinimoottori olivat samat kuin Kuplassa käytetyt. Korin rakennetta oli kuitenkin vahvistettu, jotta se kestäisi kuorman painon. Moottorissa oli silloin tehoa 25 hevosvoimaa. Autoa valmistettiin aluksi Wolfsburgissa kunnes Hannoveriin valmistui täysin uusi tehdas vuonna 1956. Auto on stereotypia hippibussista jos se on maalattu täyteen kukkia.

Mercedes-Benz 190 1957
The Mercedes-Benz W120 was an inline-four cylinder sedan introduced by Mercedes-Benz in 1953. Powered initially by the company's existing 1.8 liter M136 engine, it was sold as the model 180 through 1962.

The Mercedes-Benz W121 was introduced in 1956, powered by a 1.9 liter M121 engine. It sold as the model 190 through 1961.

The 180 continued to use the 56 PS (41 kW; 55 hp) M136 engine from the Mercedes-Benz 170 Sb until 1957, when it received a downtuned version of the 190's M121.

Various diesel powered 180s were produced from 1953 to 1962.

Mercedes Benz 170 VA 1951
In May 1950 the 170 V and 170 D received a power upgrade with a larger 1.8 liter version of the M136 engine (which would go on to power the new Mercedes-Benz 180 in 1950). At this stage there was no name change to reflect the increased engine size.

At the same time safety was improved with the incorporation of telescopic shock absorbers, a wider rear track, and stronger brakes. Attention in this upgrade was also applied to comfort with the passenger cabin widened by 50 mm (2.0 in) and larger seats. The luggage compartment at the back finally became accessible from outside, using a boot/trunk lid and ventilation was improved.

To differentiate them from the existing models, the petrol/gasoline and diesel versions of the upgraded cars were designated internally as the Mercedes-Benz 170 Va and Mercedes-Benz 170 Da.

Mercedes-Benz 170 Vb 4D Sedan 1952
A further upgrade took place in May 1952, accompanied by new suffixes for the name. The Mercedes-Benz 170 Vb and Mercedes-Benz 170 Db now featured new single piece bumpers. The rear track was widened by a further 18 mm (0.71 in). The two rows of vertical ventilation slats that had till now adorned the sides of the bonnet/hood were replaced by a pair of horizontal slats on each side. The windscreen wipers which had hitherto been attached at the top of the windscreen frame were now attached at the bottom, the screen itself also having been slightly, if imperceptibly, enlarged.

The 170 Vb and 170 Db remained in production for just over a year, till August 1953,

Chevrolet Bel-Air 4 d Sedan 1957

Chevrolet Bel Air on vuosina 1949 – 1980 valmistettu iso keskiluokan auto. Alkuaan nimeä Bel Air käytettiin vuosimalleissa 1950–52 vain kaksiovisten Hardtop-koristen mallinimenä. Vuosimallista 1953 lähtien Bel Air oli korimallin nimi. Muotoilultaan kuuluisia ovat 1958- ja 1959-vuosimallin Bel Airit. Bel Airin kolmannen ja neljännen sukupolven mallit edustavat 1960-luvun matalampaa tyyliä. Yhdysvalloissa Bel Airin valmistus loppui vuonna 1975. Kanadassa valmistettiin vain kotimarkkinoita varten vielä Bel Air-malleja vuoteen 1981 saakka.

Bel Air -malleissa on aina ollut iso kuusi- tai kahdeksansylinterinen moottori. Lisäksi eri malleista on ollut eri viritysasteita. Esimerkiksi vuoden 1958 mallissa on kolme eri moottorivaihtoehtoa on kolme, 3860 cm3 R6, 4,6 litran (283 cu in) V8 ja 5,7 litran (348 kuutiotuuman) V8. 3,9-litran R6-moottorista on samoin kuin isommasta 5,7 litran V8:sta on kaksi eri viritysastetta. Pienemmästä 4,6 litran V8:sta on peräti neljä eri viritysastetta.

Alkuun Bel Air-mallissa oli vakiona kolmivaihteinen vaihteisto. Vuosimallissa 1958 ykkönen oli synkronoimaton ja synkronoituja kakkonen ja kolmonen. Lisävarusteena oli saatavana sama vaihteisto ylivaihteella sekä kaksi- tai kolmivaihteinen automaattivaihteisto. Myöhemmin Bel Air sai nelivaihteisen vaihteiston. Automaattivaihteisto yleistyi 1950-luvulla Yhdysvaltain markkinoilla ja se oli suosittu lisävaruste myös Bel Air -autoissa.

Amerikkalaisten autojen tapaan varhaisissa 1950-luvun malleissa on hidas ohjaus.

Bel Aireja tuotiin Suomeenkin. Kuusisylinterinen Chevrolet Bel Air maksoi Suomessa vuonna 1958 yli puolitoista miljoonaa markkaa eli 1.676.000 markkaa eli 40392 euroa (v. 2013, kerroin 0,0241).


Plymouth Deluxe Sedan 1939
In 1939 Plymouth produced 417,528 vehicles, of which 5,967 were two-door convertible coupes with rumble seats. The 1939 convertible coupe was prominently featured at Chrysler's exhibit at the 1939 New York World's Fair, advertised as the first mass-production convertible with a power folding top. It featured a 201 cu in, 82 hp version of the flathead six engine.

Dodge Coronet Club 1949
The Dodge Coronet (1949) was introduced with the division's first postwar body styles. Lower trim lines were the Wayfarer and Meadowbrook.
The only engine for Dodge was a 230-cubic-inch (3,800 cc) flat-head straight six cylinder engine with a single barrel Stromberg carburetor, producing 103 horsepower (77 kW) (gross).

The stock Dodge Coronet was a smooth running car, and the six-cylinder engine could power the car to 90 miles per hour (140 km/h)+ . A limited production model was a four-door, eight passenger limousine, an extended version of the stock Dodge Coronet. One of the most notable features of the first-generation Coronet was a three-speed, fluid-driven transmission that was operated by a foot pedal on the floor. It required no shifter. It had full instrumentation

Citroën DS 21 1969
Citroën DS on ranskalaisen Citroënin vuosina 1955–1975 valmistama ylemmän keskiluokan auto. Ensiesittely tapahtui Pariisin autonäyttelyssä 1955.

Vuonna 1966 Citroen DS 21 maksoi 21500mk.

Tuolloin Citroën DS oli muotoilultaan hyvin futuristinen ja sisälsi monia ergonomisia yksityiskohtia ja teknologisia uutuuksia kuten kaasunestejousituksen. Syyskuussa 1967 lisävarusteeksi sai valita ohjauksen mukaan kääntyvät kaukovalot (vakiona Pallas-mallissa).

MGA 1600 Mk I 1960
The MGA is a sports car produced by MG division of the British Motor Corporation from 1955 to 1962.

The MGA replaced the MG TF 1500 Midget and represented a complete styling break from MG's earlier sports cars. Announced on 26 September 1955 the car was officially launched at the Frankfurt Motor Show. A total of 101,081 units were sold through the end of production in July 1962, the vast majority of which were exported. Only 5869 cars were sold on the home market, the highest export percentage of any British car. It was replaced by the MGB.

(Vuonna 1960 MGA 1600 maksoi 980000mk.)

Ford Anglia 106 E 1964
Ford Anglia on perheauto, jota valmistettiin Isossa-Britanniassa. Autoa valmistettiin vuosina 1939 - 1968 neljänä eri mallina. Autosta tehtiin lisäksi yksi tehokkaampi versio, lähinnä kilpa-autoiluun.

Nimi Anglia on latinaa ja tarkoittaa Englantia. 1960-luvun Britanniaan sijoitetussa television draamasarjassa Sydämen asialla poliisiautot ovat Ford Anglia -merkkisiä.

Helsingin rikospoliisilla oli 1960-luvulla käytössään tullin lahjoittama Ford Anglia-merkkinen sininen henkilöauto.

Vuonna 1965 Ford Anglia maksoi Suomessa 5 990 markkaa ja saatavissa olivat kaksiovinen perusmalli ja kolmiovinen farmari sekä pakettiauto. Muita saman hintaluokan autoja olivat mm. Austin/Morris Mini, Fiat 850, Renault 4, Simca 1000, Wartburg ja Volkswagen Kupla.

( Vuonna 1963 Anglia maksoi 5233mk.)

BMW 700 Coupe 1965
The BMW 700 was a small rear-engined car produced by BMW in various models from August 1959 to November 1965. It was the first BMW automobile with a monocoque structure. The 700 was a sales success at a time when BMW was close to financial ruin. The 700 was also successful in its class in motorsport, both in its stock form and as the basis of a racing special called the 700RS.

More than 188,000 were sold before production ended in November 1965.

(Vuonna 1963 BMW 700 Coupe maksoi 8850mk.)

Peugeot
Peugeot 403 oli autovalmistaja Peugeotin vuodesta 1955 vuoteen 1966 valmistama henkilöautomalli. Auto on huomattavasti tilavampi kuin "pikkuveli" 203-malli. Peugeot 403:n moottori oli aluksi iskutilavuudeltaan 1 468 cm3:iin suurennettu versio 203-mallin moottorista. Myöhemmin moottorivaihtoehtoihin tuli lisäksi 203:n alkuperäinen 1 290 cm3:n moottoriversio sekä 1 816 cm3:n dieselmoottori.

Peter Falkin näyttelemä komisario Columbo ajoi avomallisella vuoden 1959 Peugeot 403:lla televisiosarjassa Columbo

Mercedes-Benz 220 W187 1952
The Mercedes-Benz W187 is a luxury car produced by Mercedes-Benz from 1951 to 1955. Introduced at the Frankfurt Motor Show in April 1951 it was powered by a single overhead camshaft inline six-cylinder M180 engine and available as a sedan, coupe, and cabriolet, all designated with the 220 model name.

Despite its pre-World War II reputation as a manufacturer of luxury cars, in the immediate post-war years Mercedes-Benz produced only four cylinder engined passenger cars. The W187 Mercedes-Benz 220 and flagship W186 Mercedes-Benz 300 Adenauer introduced together in 1951 were the first Mercedes to once again feature six cylinder engines.

Peugeot 404 Sedan 1965
Peugeot 404 sai paljon vaikutteita Fiat 1800:sta. Ranskalainen PSA-yhtymän auto sijoittui kilpailumarkkinoilla

keskihintaluokan kookkaisiin perheautoihin eli C/D-segmenttiin. Sedan-auton omamassa oli 1 050 kg

Peugeotin automalleista edeltäjänä toimi 403 sekä seuraajana, joskin vuosia myöhemmin oli 405. Euroopassa tuotanto sijoittui vuosien 1960-1975 välille. Argentiinassa tämän mallin tuotanto päättyi vuonna 1980. Autoa valmistettiin mainittujen lisäksi muissakin maissa.

Auton korimallit vaihtelivat coupésta estateen, joka oli farmarimalli. Moottorivaihtoehdot olivat 1,5 ja 1,6 -litraiset bensiinimoottorit sekä 1,9 -litrainen dieselmoottori.

Ensiksi markkinoille tulleessa mallissa oli 1 618 cm³ iskutilavuuden bensakone, jonka teho oli 72 SAE-hevosvoimaa kierrosluvulla 5 400 r/min. Sen polttoaineen keskikulutus oli noin 9-10 litraa/100 km. Huippunopeudeksi saavutettiin 142 km/h

MG Magnette ZB 4 d Saloon 1956
The MG Magnette is an automobile which was produced by MG Cars in from 1953 to 1958. The Magnette was manufactured in two build series, the ZA and ZB of 1953 through to 1958 and the Mark III and Mark IV of 1959 through to 1968, both using a modified Wolseley body and an Austin engine.

MG Cars had previously used the Magnette name on their K-type and N-type models of the 1930s.

Ford Tudor 1937
The Ford line of cars was updated in 1937 with one major change — the introduction of an entry-level 136 CID (2.2 L) V8 in addition to the popular 221 CID (3.6 L) flathead V8. The model was a refresh of its predecessor, the Model 48 (itself based on the Model 40A), and was the company's main product. It was redesigned more thoroughly in 1941. At the start of production, it cost $850. The Ford Line bore several model numbers during this period: Models 73, 74 and 77 in 1937, Models 81A and 82A in 1938, and Models 91A and 92A in 1939.


Buick Touring Standard Six 2625 1926

Buick is currently the oldest active North American automotive maker (Autocar, the truck-maker, is the oldest motor vehicle brand) and among the oldest automobile brands in the world. It originated as the Buick Auto-Vim and Power Company in 1899, an independent internal combustion engine and motor-car manufacturer, and was later incorporated as the Buick Motor Company on May 19, 1903, by Scottish born David Dunbar Buick in Detroit, Michigan. Later that year, the company was taken over by James H. Whiting (1842–1919), who moved it to his hometown of Flint, Michigan, and brought in William C. Durant in 1904 to manage his new acquisition. He teamed up with R S McLaughlin in Canada in 1907 with a 15-year contract for motors. In 1908 GM Holding was founded. Buick sold his stock for a small sum upon departure, and died in modest circumstances 25 years later.

Ford Tudor 1937

The 1937 Ford featured a more rounded look with fine horizontal bars in the convex front and hood-side grilles. The front grille was V-shaped, rather than following the fenders into a pentagon shape, as on the 1936 model. Faired-in headlights were a major modernization found on both the Standard and DeLuxe trim versions, though much of the rest of the design was shared between Ford's two lines. A larger water pump was used to help aid in cooling. 'Slantback' sedans gained a rear trunk door, though space was limited, and 'Trunkback' versions continued gaining sales. The station wagon had seating for eight passengers. A 4 door "convertible sedan" with roll up windows was offered in small numbers in the DeLuxe series


Dodge Two Door Sedan 1948
Civilian production at Dodge was restarted by late 1945, in time for the 1946 model year. The "seller's market" of the early postwar years, brought on by the lack of any new cars throughout the war, meant that every automaker found it easy to sell vehicles regardless of any drawbacks they might have. Like almost every other automaker, Dodge sold lightly facelifted revisions of its 1942 design through the 1948 season. As before, these were a single series of six-cylinder models with two trim levels (basic Deluxe or plusher Custom).

Styling was not initially Dodge’s strong point during this period, though that began to change by 1953 under the direction of corporate design chief Virgil Exner. At the same time, Dodge also introduced its first V8 engine – the Red Ram Hemi, a smaller version of the original design of the famed Hemi. The new 1953 bodies were smaller and based on the Plymouth. For 1954, sales dropped, the stubby styling not going over well with the public. 1954 also saw the introduction of the fully automatic PowerFlite transmission.

Dodge Two Door Sedan 1948
New corporate “Forward Look” styling for 1955 began a new era for Dodge. With steadily upgraded styling and ever-stronger engines every year through 1960, Dodge found a ready market for its products as America discovered the joys of freeway travel. This situation improved when Dodge introduced a new line of Dodges called the Dart to do battle against Ford, Chevrolet and Plymouth. The result was that Dodge sales in the middle price class collapsed. Special and regional models were sold as well, including the LaFemme (a white and orchid-trimmed hardtop marketed toward women) and the Texan, a gold-accented Dodge sold in the Lone Star State.
1958 Dodge Coronet Lancer hardtop coupe

Dodge Two Door Sedan 1948
Dodge entered the compact car field for 1961 with their new Lancer, a variation on Plymouth's Valiant. Though it was not initially successful, the Dart range that succeeded the Lancer in 1963 would prove to be one of the division's top sellers for many years.

Austin Healey 100 Le Mans 1955
The BN2 was fitted with a real four-speed manual transmission, still with overdrive on the top two gears. Other features that distinguish the BN2 from the BN1 are the slightly larger front wheel arches, different rear axle and being the first 100 with optional two-tone paint.

    In 1955, a high-performance 100M model was introduced, with larger carburettors, a cold air box to increase engine air flow, high-lift camshaft and 8.1:1 compression pistons. It produced 110 bhp (82 kW) at 4500 rpm. The front suspension was stiffened and the bonnet gained louvres, along with a bonnet belt. Approximately 70% of 100Ms were finished with a two-tone paint scheme, including one White over Red and another in Black over Pink for display at the 1955 London Motor Show. In all, 640 100Ms were built by the factory.

    The 100M components (except for the high compression pistons) were also available as the Le Mans Engine Modification Kit, which could be installed in either a BN1 or BN2 with the engine in situ, improving the power output to approximately 100 bhp (75 kW) at 4500 rpm. The kit could be ordered from BMC, allowing private owners to make their own modifications

Pontiac Bonneville Convertible 1967
Bonneville models were standard equipped with Hydra-Matic (through 1964) or Turbo Hydra-Matic (1965-on) automatic transmissions. Other options included power steering and power brakes as well as air conditioning. Other popular options included power windows, power seats, radio, cruise control, and 8-lug aluminum wheels that included integral brake drums for improved stopping power. The Bonneville also had more powerful standard V8 engines than other full-sized Pontiacs including the 389 cu in (6.4 l) or 400 cu in (6.6 l) V8s with four-barrel carburetors (power ratings of 303 to 340 hp (226 to 254 kW) depending on year) with many optional V8 offerings available including Tri-Power (three two-barrel carburetor) options on both the 389 cu in (6.4 l) and 421 cu in (6.9 l) V8s that offered up to 376 hp (280 kW) through 1966. For 1962, Pontiac also offered the 421 cu in (6.9 l) Super Duty with two four-barrel carburetors, rated at 405 hp (302 kW), as a US$2,250 option (when the base Bonne listed at US$3,349).

For 1965, All GM "B" body cars were dramatically restyled. Swooping rooflines, rakish fender lines and the "Coke bottle" profile contributed to making one of the most popular body styles ever produced. The Bonneville got the new styling, with plenty of bright trim on the lower body sides and on the rear deck. Inside, new upholstery and instrumentation were featured. Drivetrains were essentially the same as 1964, except the Turbo Hydra-Matic transmission quadrant, which now featured Reverse in "between" "park" and "neutral", instead of at the bottom of the selections (below "L"), the old arrangement having been sharply criticized as a safety hazard.

Pontiac Bonneville Convertible 1967
A General Motors corporate edict that took effect with the 1967 model year led Pontiac to discontinue the Tri-Power engine options on all of its cars. That year also brought a larger 400 cu in (6.6 L) V8 as the standard engine for Bonnevilles and other full-sized Pontiacs to replace the previous 389, while the 421 cu in (6.9 L) V8 was replaced by a new 428 cu in (7.0 L) engine that offered as much as 390 horsepower (290 kW). Also beginning in 1967, carburetion was changed. The previous standard 600 cfm Carter square bore four-barrel and optional Tri-Power was replaced with the new Quadarajet spread bore carburetor delivering 800 cfm, equivalent to the previous 1966 Tri-Power set-up. For 1969, a 360 hp (270 kW) 428 became the standard Bonneville engine, which in turn was replaced for 1970 by an even larger 455 cu in (7.5 L) V8 rated at 370 hp (280 kW).

Gaz M 20 Popeda 1948    --    Mercedes-Benz 220 Sb, Typ W111 1963




Ford Taunus 12 M 1952
Ford Taunus oli Saksan Fordin valmistama automallisto, jonka jotkin versiot ovat samankaltaisia Englannissa valmistetun Ford Cortinan kanssa. Vuosien 1952 ja 1968 välillä kaikkia saksalaisia Fordeja kutsuttiin nimellä Taunus, ja mallinimiä olivat 12M, 15M, 17M, 20M ja 26M. Kirjain M tulee mestariteosta tarkoittavasta sanasta "Meisterstück" tai "Masterpiece". Taunusta käytettiin joillakin markkinoilla myös merkkinimenä, etenkin niillä alueilla, joilla oli saatavilla myös brittiläisiä ja amerikkalaisia Fordeja

Ford Taunus 12 M 1952
Taunukset voidaan jakaa kokonsa mukaan kahteen ryhmään, toinen on vuosina 1957 - 1972 tehdyt "isommat Taunukset" 17M, 20M ja 26M ja toinen ryhmä pienemmät Taunukset, joihin kuuluu vuosina 1939–1951 valmistetut G73A ja G93A, 1952–1970 valmistetut 12M, 15M ja 16M sekä 1970–1982 tehty Taunus TC.

Austin A 55 Cambridge 1959
The A55 Cambridge Mark II, known as the first "Farina" model because of its Pininfarina design, was produced from 1959 through to 1961. It was a rebadged Morris Oxford and retained the 1.5 L B-Series engine, now with an SU carburettor, and producing 55 bhp (41 kW) at 4350 rpm.

The interior had individual leather trimmed seats in front spaced closely together to allow a central passenger to be carried. The gear change was either on the column or floor-mounted and the handbrake lever between the driver's seat and the door. Other improvements highlighted at the time included an enlarged luggage compartment with counterbalanced lid and increased elbow width on both front and rear seats. A heater could be fitted as an optional extra.

A "Countryman" estate model appeared in 1960. Austin Cambridge Estates were called "Countryman". (Morris Oxford Estates were called "Traveller".) A55 Mark II and A60 Estates were identical from the windscreen back; the later models never got the reduced rear fins and modified rear lights of the A60 saloons.

The engineering of the car was conventional with coil sprung independent front suspension and a live axle at the rear with semi elliptic leaf springs. The braking used a Girling system with 9 in (229 mm) drums all round.

Just under 150,000 were built in total.

A MkII A55 was tested by The Motor magazine in 1959 had a top speed of 75.5 mph (121.5 km/h) and could accelerate from 0–60 mph (97 km/h) in 24.5 seconds. A fuel consumption of 31.0 miles per imperial gallon (9.1 L/100 km; 25.8 mpg-US) was recorded. The test car cost £878 including taxes of £293

Citroën 2cv Azu  1962

Citroën 2CV oli ranskalaisen Citroën-autotehtaan 1930-luvulla suunnittelema pieni, halpa ja taloudellinen kansanauto. 2CV:stä kehittyi tehtaan merkittävin malli toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Suomessa rättisitikka (myös sätkä tai sätkäkone) -lempinimen saanut persoonallinen ajoneuvo sisälsi lukuisia valmistusaikanaan poikkeuksellisia ratkaisuja.

Citroën 2CV:n suunnittelu aloitettiin jo 1930-luvulla ja 1939 valmistuivat ensimmäiset prototyypit. Alkuperäinen tavoite oli tehdä auto, jolla kaksi maanviljelijää voisi viedä 100 kilon kuorman torille 60 km/h:n nopeudella ja tarvittaessa ylittää kynnöspellot yhdenkään kuljetettavan kananmunan rikkoutumatta. Tavoitteeksi asetettiin myös pieni, enintään tasoa 3 l/100 km oleva polttoaineenkulutus. Myöhemmin vaatimuksiin lisättiin, että autoa "pitäisi voida ajaa silinterihattu päässä" ja näin ollen kattoa korotettiin. Prototyypeissä oli muun muassa paljon alumiiniosia. Saksalaisten miehittäessä Ranskan prototyypit piilotettiin ja kehitystä jatkettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin kori muotoiltiin uudestaan Flaminio Bertonin toimesta.

Vuoden 1948 Pariisin autonäyttelyssä Citroën esitteli 2CV:n. Lehdistö tyrmäsi auton rumana ja naurettavana, mutta autoileva kansa kiinnostui. Jo parissa kuukaudessa jonotusaika kasvoi kolmeen vuoteen, vaikka tuotantoa lisättiin vuoden 1949 neljän auton päivätahdista vuoden 1950 viidensadan auton päivätahtiin. Citroën 2CV:tä myytiin lähinnä vain Euroopassa.

Mallinimi 2CV (ransk. deux chevaux, "kaksi hevosvoimaa") ei viittaa moottorin tehoon, vaan moottoritilavuuden mukaan määräytyneisiin verohevosvoimiin. Moottorin teho oli jo ensimmäisissä malleissa noin 9 hevosvoimaa.






Peugeot 404 Coupe 1965

Peugeot 404 Coupe on Pininfarinan suunnittelema ja Ferrarin 250 GTE on muotoilultaan hyvin samankaltainen. Peugeot maksoi 3995 dollaria Yhdysvalloissa, eli 51 prosenttia enemmän kuin 2645 dollaria Super Luxe neljä ovisena - ja suunnilleen saman kuin Chrysler 300 avoauto.

1961–1968 Peugeot 404 Coupé and Cabriolet Grugliasco 17,223 ( 10,389 Cabriolets, 6,834 Coupés)


The 404 coupé with the desirable "KF2" fuel injected engine was tested by Motor magazine on December 4, 1965. The title of the article is "A First Class Job" and the rest of the article follows suit in praising the model, highlighting the car's remarkable performance and beauty. Even with 415 lb (188 kg) of driver and test equipment on board, the car posted a 0-60 mph (97 km/h) acceleration time of 12.2 seconds, 18.8 seconds in the standing start 1/4 mile and a top speed of 105.2 mph (169.3 km/h). Fuel economy (over a shorter test distance than usual) was 23.8 miles per imperial gallon (11.9 L/100 km; 19.8 mpg-US), which the author suggests would have improved had the usual test distance been completed. The punitive British taxes of the 1960s made this a very expensive car indeed, equivalent in cost to a Jaguar Mark X. Overall the conclusions of the review were that it was an excellent car.


EMW 340-2 Limousine 1953
Eisenacher Motorenwerk (EMW) oli itäsaksalainen autojen ja moottoripyörien valmistaja Eisenachissa. EMW osallistui myös F1-kisoihin.

BMW osti Eisenachissa sijaitsevan Fahrzeugfabrik Eisenach A.G.:n marraskuussa 1928 ja aloitti siellä oman autotuotantonsa valmistamalla Dixiä ensin BMW Dixinä ja myöhemmin jatkokehiteltynä versiona nimellä BMW 3/15PS. Vuonna 1930 BMW toi moottoripyörätuotantoaan Eisenachin-tehtaalle. Uusista malleista huomattavin oli 1937 esitelty BMW R 35. 1933 tehtaalta oli jo alkanut tulla suuria, kuusisylinterisiä henkilöautoja (muun muassa BMW 327). Toisen maailmansodan syttyessä tehdas valjastettiin sotakoneiston käyttöön ja se valmisti vuodesta 1942 eteenpäin muun muassa moottoripyöriä Wehrmachtille ja moottoreita Luftwaffen lentokoneisiin. Tehdas joutui liittoutuneiden ilmapommitusten kohteeksi ja tuhoutui 60-prosenttisesti.

Saksa jaettiin miehitysvyöhykkeisiin ja Eisenach jäi muun Thüringenin mukana Neuvostoliiton hallitsemalle alueelle. BMW:n tehtaasta tuli Neuvostoliiton valvontakomission alainen tehdas, jonka uudeksi nimeksi tuli Sowjetische AG Maschinenbau Awtowelo, Werk BMW Eisenach. Muitta mutkitta tuotantoa jatkettiin siitä, mihin se oli jäänytkin; uusi tuotanto alkoi BMW 321:llä, jonka tuotanto oli alkujaan aloitettu jo 1938. BMW -- siis se alkuperäinen, jonka pääkonttori jäi Länsi-Saksan puolelle Müncheniin -- ei voinut nimiristiriidalle mitään niin pitkään, kun Neuvostoliiton valvontakomissio hallitsi tehdasta. Ja koska BMW:n Münchenin tehdas ei kyennyt autotuotantoon heti sodan jälkeen, ovat kaikki 1945–1951 valmistuneet ”BMW”-autot Eisenachista kotoisin.

1952 valvontakomissio siirsi tehtaan Saksan demokraattisen tasavallan hallituksen hallintaan. BMW vaati nimenvaihdosta ja sai tahtonsa läpi; uudeksi tuotenimeksi tuli EMW, Eisenacher Motorenwerk. Logo vaihtui myös ja BMW:n sinivalkoisesta logosta tuli punavalkoinen. Tuotanto jatkui malleilla 327 ja 340 (sekä jälkimmäisen jatkokehitelmällä 340-2). Molempien tuotanto loppui 1955. Sodan jälkeisenä kymmenenä vuotena EMW ehti valmistaa vain hiukan yli 30 800 nelitahtista autoa.

Mercedes-Benz 170 VA 1951
In May 1950 the 170 V and 170 D received a power upgrade with a larger 1.8 liter version of the M136 engine (which would go on to power the new Mercedes-Benz 180 in 1950). At this stage there was no name change to reflect the increased engine size. At the same time safety was improved with the incorporation of telescopic shock absorbers, a wider rear track, and stronger brakes. Attention in this upgrade was also applied to comfort with the passenger cabin widened by 50 mm (2.0 in) and larger seats. The luggage compartment at the back finally became accessible from outside, using a boot/trunk lid and ventilation was improved. To differentiate them from the existing models, the petrol/gasoline and diesel versions of the upgraded cars were designated internally as the Mercedes-Benz 170 Va and Mercedes-Benz 170 Da.



Ford Mustang HT 1965
1964 Tuotantoon tullut Mustang oli saatavana kaksiovisena, nelipaikkaisena, itsekantavakorisena Hardtop-coupena ja Convertible-avomallina. Auton akseliväli oli 275 cm ja kokonaispituus 461 cm. Sen etu- ja taka-akselisto oli suoraan peräisin Falconista ja joitain pisteosia Falconin lisäksi Ford Fairlanesta.

Korimuotoilu oli kuitenkin täysin omansa; ohjaamo oli työnnetty tavallista taemmaksi, minkä ansiosta autossa oli pitkä nokka ja lyhyt perä, ja kori oli normaalia perheautoa matalampi. Korin kyljissä oli takalokasuojiin päättyvät valeilmanotto-syvennykset muistuttamassa ykkösmallista, jäähdyttimen säleikkö oli koristeltu suurella laukkaavaa hevosta kuvaavalla merkillä ja takavalot oli jaettu kolmeen pystyosaan.

Moottorivaihtoehtoina oli kuusisylinterinen 2,8 litrainen, jonka vaatimattomat 101 hevosvoimaa olivat kuitenkin kaukana auton urheilullisesta ulkomuodosta. Toinen 6-moottori oli 116-hevosvoimainen 3,3 litrainen. V8 -moottorivaihtoehdot olivat kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu 164 hevosvoimainen 4,3 litrainen, 210 hv 4,7 l tai sama nelikurkkuisena 225 hv:na. Kesäkuussa tarjolle tuli ns. K-code eli 4.7 litrainen 271 hv moottori nelikurkkuisin kaasuttimin. K-code -moottoristen autojen etulokasuojiin kiinnitettiin "High Performance" -mallia ilmaisevat merkit.


Volvo Amazon Favorit 1967
Volvo Amazon on Volvon vuosina 1956–1970 valmistama automalli. Lokakuun 1956 ja heinäkuun 1970 välillä Amazonin eri malleja valmistettiin yhteensä 667 791 kappaletta. 3. heinäkuuta 1970 valmistettu viimeinen Volvo Amazon on esillä Volvon museossa Arendalissa Göteborgissa

MG MGA Mk 1 1959
MG on brittiläinen automerkki, joka on valmistanut urheiluautoja vuodesta 1924. MG-nimi tulee Morris Garage -nimestä, joka oli alunperin Morris-autojen jälleenmyyjä. Pian yhtiö alkoi kuitenkin valmistaa omia versioita sen myyntipäällikön Cecil Kimber suunnitelmista.

MG Roverin mentyä konkurssiin keväällä 2005 loppui autojen valmistus. Vuonna 2005 MGR Groupin omistus siirtyi kiinalaisen Nanjing Automobile Groupin haltuun. Ensimmäiset autot uuden omistajan alla valmistuivat Kiinassa Nanjingin tehtaalla maaliskuussa 2007. Tuotanto Iso-Britanniassa, Longbridgen tehtaalla, aloitettiin uudestaan toukokuun lopulla 2007.

Standard Vanguard 1952
Standard Motor Company oli brittiläinen autovalmistaja, jonka perusti Reginald Walter Maudslay (1871-1934) Coventryssa vuonna 1903. Yritys yhdistettiin myöhemmin Triumphiin, jolloin syntyi Standard-Triumph. Viimeinen Standard-merkkinen auto tehtiin vuonna 1963.

MG B Roadster 1966

Vuonna 1964 MG MGB maksoi Suomessa 11900 markkaa, joka on 2013 euroina 22256 €. Avomallisessa urheiluautossa oli 1798 cm³ rivinelonen. Neljä vaihdetta, joista ykkönen synkronoimaton ja muut synkronoituja. Sähkökäyttöinen ylivaihde toimii kolmosen ja nelosen yhteydessä.
Edessä levy- ja takana rumpujarrut. Takana jäykkä taka-akseli ja pitkittäiset lehtijouset. Paino 910 kiloa.


Cadillac Sedan DeVille 1959
Cadillac DeVille on Cadillacin suuren kokoluokan auto, joka tuli myyntiin 1949. Viimeinen DeVille malli tuli myyntiin 2005, joka oli aikansa suurimpia autoja kokoluokassaan. Vuonna 2006 Cadillac DeVille:n nimi virallisesti muutettiin Cadillac DTS:ksi (DeVille Touring Sedan).

Ford Thunderbird 1964
Ford Thunderbird mk4 1964 - 1966 oli edeltäjäänsä perinteisemmin muotoiltu ja auton sporttisesta imagosta oli tullut ainoastaan imago, nimittäin perusmoottorilla varustetulla T-birdillä kestää kiihtyä 0-100 km/h 11 sekuntia auton suuresta massasta johtuen. Ensimmäisen vuoden myynti oli erinomainen, 92 465 myytyä autoa.

Vuonna 1965 vakiovarusteeksi tuli levyjarrut joka renkaaseen ja sekventiaalivilkut jotka vilkuttavat takavalojen osia yksi kerrallaan keskeltä reunaanpäin. Myynti putosi kilpailista (johon vaikutti myös Fordin oma Ford Mustang) johtuen 74 972 kappaleeseen.

Vuonna 1966 lisävarusteeksi tuli isompi 7.0 -litran V8 -moottori sekä uusi Town Hardtop -malli. Landau mallin korvasi uusi Town Landau, jossa on yhdistetty Town Hardtopia ja Landauta. Mallia myytiin 69 176 kappaletta.

Isommalla 428cc (7.0l) moottorilla Thunderbirdin kiihtyvyys parani yli 8 sekuntia nollasta sataan mailiin tunnissa.

Jaguar
Jaguar Mark X (mark ten) on suurin Jaguarin koskaan valmistama sedanmalli, joka suunniteltiin alun perin Yhdysvaltojen markkinoita varten. Autosta tehtiin myös luksusmalli Daimler DS420, jota valmistettiin aina vuoteen 1992 asti.

Jaguar
Vuonna 1966 auton nimeksi tuli Jaguar 420G.



Chevrolet Chevelle Malibu 1967

Chevrolet Chevelle tuli myyntiin mallivuodeksi 1964 Chevroletin keskikokoiseksi henkilöautomalliksi, mallista tuli pian yksi General Motorsin suosituimmista automalleista. Chevelle-mallisto ulottui taloudellisista perheautoista tehokkaisiin coupéihin ja avoautoihin. Chevrolet Chevelle Malibu-mallia tuotiin myös Suomeen.

Chevellen tarkoituksena oli kilpailla lähinnä samankokoisen Ford Fairlanen kanssa, vuosina 1964-1969 Chevelleä käytettiin Pontiac Beaumontin perustana. Auton avolavaversio tunnetaan nimellä Chevrolet El Camino.


Willys Jeep Pickup truck 1960
Jeep on autonvalmistaja Fiat Chrysler Automobilesin automerkki. Jeep-merkin historia omana merkkinään juontaa toisen maailmansodan vuodesta 1941, Willys-Overland yhtiöstä joka teki ensimmäisen ns. siviilijeepin, Civilian Jeep (CJ). Willys myytiin Kaiserille 1953, josta tuli Kaiser-Jeep 1963. American Motors (AMC) osti Kaiser-yhtiön tappiollisen Jeep tuotannon 1970. Chrysler-yhtiö osti AMC American Motorsin vuonna 1988, jolloin Jeep-merkki siirtyi Chryslerin omistukseen.

Pontiac Bonneville 2 D HT 1969
A General Motors corporate edict that took effect with the 1967 model year led Pontiac to discontinue the Tri-Power engine options on all of its cars. That year also brought a larger 400 cu in (6.6 L) V8 as the standard engine for Bonnevilles and other full-sized Pontiacs to replace the previous 389, while the 421 cu in (6.9 L) V8 was replaced by a new 428 cu in (7.0 L) engine that offered as much as 390 horsepower (290 kW). Also beginning in 1967, carburetion was changed. The previous standard 600 cfm Carter square bore four-barrel and optional Tri-Power was replaced with the new Quadarajet spread bore carburetor delivering 800 cfm, equivalent to the previous 1966 Tri-Power set-up. For 1969, a 360 hp (270 kW) 428 became the standard Bonneville engine, which in turn was replaced for 1970 by an even larger 455 cu in (7.5 L) V8 rated at 370 hp (280 kW).

Jaguar Mk I 1957

Jaguar auto yhtiön perustivat William Lyons ja William Walmsley yhdessä vuonna 1922 nimellä Swallow Sidecar Company. Alkuun yhtiö valmisti moottoripyörien sivuvaunuja. Vuodesta 1926 nimi vaihtui Swallow Sidecar & Coachbuilding Companyksi, ja ensimmäiset autot tulivat kuvaan. Nämä olivat Austin Seven -pikkuautoja, joille Lyons muotoili uudet korit.

Tuotannon noustessa 25 autoon viikossa, Blackpoolin tehdas jäi ahtaaksi. Näin tehdas siirtyi West Midlandsiin, Coventryyn jossa oli löydettävissä sekä ammattitaitoisia autorakentajia että sopivia tiloja. Toiminta jatkui edelleen korivalmistuksen piirissä. Lyons teki kaupat Standard Cars Ltd:n kanssa rullaavista alustoista, joiden päälle hän pääsi suunnittelemaan korit. Vuonna 1931 valmistui ensimmäiset näistä autoista, SS1 ja SS2. Autot olivat tyylikkäitä ja edullisia, ja vuoteen 1935 mennessä niitä oli ehditty valmistaa jo yli 4000 kpl.

Jaguar Mk I 1957

Vuonna 1934 Walmsleyn ja Lyonsin kumppanuus rakoili siinä määrin, että Walmsley päätti jättää yhtiön ja Lyons jäi sitä yksin hoitamaan. Seuraavana vuonna esiteltiin uusi auto, joka oli ensimmäisenä kantamassa Jaguarin nimeä, SS Jaguar.

Jaguar Mk I 1957
50-luvun aikana iso saloon kehittyi Mark VII, VIII ja IX -malleiksi, joiden ulkoiset erot ovat pieniä. Bentley oli entinyt tuoda markkinoille Mark VI-mallin - siitä johtuu hyppäys Jaguarin mallinumeroinnissa. Urheiluautojen puolella XK 120 sai seuraajakseen XK 140:n ja vuonna 1957 uusi malli XK 150 tuli tuotantoon.


Jaguar Mk I 1957

50-luvun menestys lienee kuitenkin pienissä salooneissa. Mark I tuli tuotantoon vuonna 1956, ja jo kolmen vuoden kuluttua vuonna 1959 sen seuraaja Mark II, joka tuli olemaan varsinainen menestystarina.

Cadillac 62 Series Convertible 1956
The Series 62 was a series of cars produced by Cadillac from 1940 through 1964 (when it was renamed the Cadillac Calais, continuing on under that badge until 1976). Originally designed to replace the entry level Series 65, it became the Series 6200 in 1959, and remained that until becoming the Calais five years later.

In 1956 there was a new grille, with finer textured insert, and the repositioning of the parking lights in the bumpers, below the wing guards. Buyers were given an option of the standard satin finish grille or an optional gold finish. Cadillac script was found on the left side. A narrow chrome molding and nine vertical louvores were seen. The Coupe de Ville had a model nameplate and a Cadillac crest on the sides of the front fenders. The Coupe de Ville was joined by the Series 62 Sedan de Ville, Cadillac's first standard production 4-door hardtop.[

MGA 1600 Mk I 1960
In May 1959 the standard cars also received an updated engine, now at 1588 cc producing 78 bhp (58 kW; 79 PS) . At the front disc brakes were fitted, but drums remained in the rear.

31,501 were produced in less than three years.

Externally the car is very similar to the 1500 with differences including: amber or white (depending on market) front turn indicators shared with white parking lamps, separate stop/tail and turn lamps in the rear, and 1600 badging on the boot and the cowl.

A number of 1600 De Luxe versions were produced with leftover special wheels and four-wheel disc brakes of the departed Twin-Cam, or using complete modified Twincam chassis left redundant by the discontinuance of that model. Seventy roadsters and 12 coupés were built.

A 1600 open car was tested by The Motor in 1959. It had a top speed of 96.1 mph (154.7 km/h) and could accelerate from 0–60 mph (97 km/h) in 13.3 seconds. A fuel consumption of 29.7 miles per imperial gallon (9.5 L/100 km; 24.7 mpg-US) was recorded. The test car cost £940 including taxes of £277

Jaguar E-type 1969
Jaguar E-Type on kuitenkin monen mielestä se nimenomainen Jaguar. Oltiin jo vuodessa 1961, ja XK 150 tarvitsi seuraajan. Lyons muotoili kenties kaikkien aikojen kuuluisimman urheiluauton. 1960-luku oli hyvää aikaa merkille muutenkin. Saloon-puolella Mark IX:ää seurasi Mark X, Jaguarin siihen mennessä isoin auto. Ja vuonna 1968 myös XJ-sarja näki päivänvalon.

1960-luvun keskivaiheella Lyons näki, että yhtiö tarvitsee laajemman rahoituspohjan ja aloitti neuvottelut mahdollisten partnereiden kanssa. Vuonna 1968 Jaguar niin meni yhteen BMC kanssa ja muodostui British Motor Holdings Ltd, BMH. Vuoteen 1970 mennesä, jolloin Sir William Lyons siirtyi eläkkeelle, BMH oli yhdistynyt Leylandin kanssa, ja muodostui gigantinomainen British Leyland. Mallistopolitiikka oli koko 70-luvun paljolti 'yhden mallin politiikka'. XJ-sarja muodosti ytimen, ja urheilumallistossa E-typen seuraajaksi tuli 1974 XJ-S.

BL oli valtionyhtiö, ja siinä Jaguar muodosti vain pienen, joskin hyvin itsenäisen osan. BL:n aikana kärsi ennen kaikkea laatu lukuisten lakkojen ja etäiseksi jättäytyneen johtoportaan takia. Ennen kuin kurssi saatiin muutettua, piti Jaguarin ruoriin astua uusi mies, Unipartsin 'rakentanut' John Egan. Egan panosti huomattavasti laatuun ja sai tappiolliseksi kääntyneen toiminnan nousuun.

Chevrolet Corvette Coupe 1978
Styling changed subtly throughout the generation until 1978 for the car's 25th anniversary. The Sting Ray nameplate was not used on the 1968 model, but Chevrolet still referred to the Corvette as a Sting Ray; however, the 1969 (through 1976) models used the "Stingray" name as one word, without the space. In 1970, the body design was updated including fender flares, and interiors were refined, which included redesigned seats,and indication lights near the gear shift that were an early use of fiber optics . Due to government regulation, the 1973 Corvette's chrome front bumper was changed to a 5-mile-per-hour (8 km/h)system with a urethane bumper cover. 1973 Corvettes are unique in that sense, as they are the only year where the front bumper was polyurethane and the rear retained the chrome two-piece bumper set. 1973 was also the last year chrome bumpers were used. The optional wire-spoked wheel covers (left) were offered for the last time in 1973. Only 45 Z07 were built in 1973. From 1974 onwards both the front and rear bumpers were polyurethane

In 1974, a 5-mile-per-hour (8 km/h) rear bumper system with a two-piece, tapering urethane bumper cover replaced the Kamm-tail and chrome bumper blades, and matched the new front design from the previous year. 1975 was the last year for the convertible, (which did not return for 11 years) and Dave McLellan succeeded Zora Arkus-Duntov as the Corvette's Chief Engineer. For the 1976 models the fiberglass floor was replaced with steel panels to provide protection from the catalytic converter's high operating temperature. For 15 model years the names Corvette, Sting Ray, and Stingray were synonymous. 1977 was last year the tunneled roof treatment with vertical back window was used, in addition leather seats were available at no additional cost for the first time. The black exterior color returned after a six-year absence

The 1978 25th Anniversary model introduced the fastback glass rear window and featured a new interior and dashboard. Corvette's 25th anniversary was celebrated with the Indy 500 Pace Car limited edition and a Silver Anniversary model featuring silver over gray lower body paint.

Steyr Puch 700 C 1961
700 C (Combi) 1961–1968 643cc 25 hp (18 kW)
Niina Peltonen kertoi Aamulehdessä, että Steyr on itävaltalainen merkki, joka osti Fiat 500:n korin ja teki siitä versionsa omalla moottorilla. Tämä farmarimallini on tyyppinimeltään 700 C Lisäksi perheessä on pikku-Puch eli Steyr 500 ja kaksi Fiatia työn alla.

Steyr Puch 700 C 1961
"Steyr-Puch-merkkisiä autoja tuotiin Suomeen 300-400 vuonna 1961. Moni vanhempi tuntee merkin, useimmille nuorille se on ihan outo.


Opel GT 1900 1969
Alkuperäinen Opel GT on Opelin ensimmäinen coupé-korinen henkilöauto. Se on kaksipaikkainen ja muistuttaa muotoilultaan hyvin paljon Chevrolet Corvettea, minkä vuoksi autosta käytetäänkin nimityksiä "Pikku Corvette" ja "Eurovette". GT:n prototyyppi esiteltiin vuonna 1963 jonka jälkeen suunnittelijat menivät Chevroletille suunnittelemaan toisen sukupolven Corvetten, joka ehti tuotantoon hieman ennen GT:tä. GT:ssä on ensimmäisenä eurooppalaisena autona esiin pyörähtävät ajovalot. Auton ovat muotoilleet Clare Mac Kichan ja Erhard Schnell. GT:tä ehdittiin valmistaa 103 463 kappaletta, kunnes Renault osti koreja valmistaneen ranskalaisfirman. Tuotannon lopettamiseen vaikuttaneiksi syiksi on lisäksi esitetty USA:n 1974 tiukentuneita turvapuskurimääräyksiä, joita GT ei olisi täyttänyt, heikentynyttä dollaria sekä myös liki saman hintaisen, mutta suorituskykyisemmän Datsun 240Z:n saavuttamaa suosiota.

Moottorivaihtoehtoja oli kaksi:

    1.1 - 60 hv(5200 rpm), 85 Nm (3800-5000 rpm)
    1.9 - 90 hv (5100 rpm), 149 Nm (2500-3100 rpm)

Pienemmällä moottorivaihtoehdolla autoja valmistettiin vain 3573 kpl ja sen valmistus loppui 1970. 1.9-litrainen oli ajan mittapuulla varsin suorituskykyinen, kestävä ja taloudellinen voimanlähde. Sen taakse sai valita 4-vaihteisen manuaalivaihteiston tai 3-vaihteisen automaatin. Päämarkkina-alueella Yhdysvalloissa moottorin tehoa jouduttiin laskemaan selvästi vuonna 1971 saastemääräysten vuoksi.

The Opel GT is a two-seat sports car first presented as a styling exercise in 1965 at the Paris and Frankfurt motor shows, and introduced as a production model late in 1968 by the German automaker Opel. It relied partly on components from the contemporary Opel Kadett B and had a body made by French contractor Brissonneau & Lotz. Its styling has been likened to the 1968 Chevrolet Corvette which went on sale in September 1967, which in turn was styled after the 1964 Pontiac Banshee.





Ford Customline 1954
The 1954 Customlines utilized the 1952-53 bodies with only minor changes. The Customline range now included a new 2-door Ranch Wagon. Engines were now 223 cid inline six-cylinder or 239 cid overhead valve V8. 1954 Customline production totaled 674,295 units. Some historians suppose that at 1956 the Soviet car designer Lev Eremeyev studied the design Ford Customline for ideas to create the new Soviet automobile GAZ-21 "Volga".





Ifa F9 1956




Chevrolet 4 D Capitol Sedan 1927






Alfa-Romeo Giulietta 2D Spider 1960
Mallisarjan ensimmäinen versio oli Bertonen muotoilema Giulietta Sprint (kuvassa). Auto oli 2-ovinen 2+2-paikkainen coupe. Moottorina autossa oli 1,3-litrainen (1290 cm³) nelisylinterinen DOHC-kone, joka tuotti 80 hv. Sekä edessä että takana oli rumpujarrut. Erikoisuutena voidaan mainita, että vuoteen 1958 asti vaihdekeppi oli sijoitettuna ratin alle. Seuraava vuonna ilmestyi Berlina, joka oli 4-ovinen samalla moottorilla (53 hv) varustettu sedan-malli.

Vuonna 1956 markkinoille ilmestyi Giulietta Spider, joka oli samalla tekniikalla kuin mallisarjan aloittanut Sprint. Sprint Velocessa (1956) oli alumiinista valmistetu ovet, konepelti ja takaluukku. Taka- ja sivulasit olivat muovia. Veloce-mallia varten alkuperäinen moottori oli viritetty 90 hv:n tehoiseksi. 1957 esiteltiin Giulietta TI ja siinä oli 65 hv Sprint-mallin moottori. Tästä mallista tuli koko sarjan suosituin auto.

Autosta tehtiin myös erikoismalleja kuten Bertonen Sprint Speciale (SS) ja Sprint Zagato (SZ), joissa oli alkuperäiseen malliin verrattuna kokonaan uusi kori. Autoissa oli sama 1,3-litrainen (1 290 cm³) moottori, josta otettiin irti 100 hv. Vaihteisto oli 5-portainen.

Berlinan tuotanto loppui 1963 ja TI-mallia tehtiin vuosi pidempään.


Chevrolet 4 D Capitol Sedan 1927












Linkki Suur-Saimaan ajoihin 2014